Ihmeellinen vuosi 2020 on pian valuttanut kaiken hiekkansa suureen, laakeaan tiimalasiin. Kirkkaaseen ajan maljaan, jonka liehuvapartainen Ikuisuuden Herra mietteliäänä asettelee menneiden vuosien hyllylleen. Partaansa sivellen aprikoi, kuin tonttu ikään, ja odottaa kunnes viimeinenkin murunen on äänettömästi leijaillut paikoilleen. Sinetöi sitten ajan kammion, vuoden kuluttua palatakseen. Vuosi kiertää ympäri, ja kaikki tulee olemaan toisin.
Muistatko kesän
Kuvittele itsesi ensi kevääseen, kuvittele kesään jossa tuoksuvat suloiset syreenit. Kuvittele pääskyjen lento ja peipposen liverrys; kuin ensi kertaa näkisit kesäyön, kuin ensi kertaa olisit saapunut maan kamaralle aistimaan elämää!
Muistatko miltä tuntuu kostea nurmi paljaiden jalkojesi alla, miltä meren rannan lämmin hiekka, Äiti maan lempeä kosketus.
Nosta katseesi poutapilviin, sulje silmäsi ja tunne auringon kosketus poskillasi, otsallasi, sydämessäsi. Ota vastaan lämpö ja ilo, ota vastaan ihana valo ja pyyteetön rakkaus. Sinä olet olemassa, sinä olet ainutlaatuinen. Sinä olet rakastettu, sinä olet elossa!
Jos kaipaat lempeän lämpöisille aalloille auringon hellittäväksi, voit tästä siirtyä kuuntelemaan ohjatun rentoutuksen jonka laadin juuri sinulle tähän hetkeen.
Kaikki muuttuu
Vielä en halua ajatella seuraavaa syksyä, se kaikki on liian lähellä nyt. Talven lumivaippa maatuneen maan suojana, lepäävän luonnon peittona, maisemani valo. Joulu on mennyt, talvea vielä jäljellä. Me kaikki odotamme käännettä parempaan, me kaikki haluamme luopua huolista ja murheista, säännöistä ja määräyksistä. Me kaikki haluamme jatkaa elämää tai aloittaa sen uudelleen, toivomme että kaikki olisi niin kuin ennen.
Mikään ei kuitenkaan ole niin kuin ennen, sillä kaikki on loputonta muutosta. Kuin ikiliikkuja, joka ei pysähdy koskaan. Ihmisen määrittelemä aika kulkee eteenpäin ja pakottaa kasvamaan, kehittymään, selviytymään. Yhä uudelleen on luotava rajoittava ja rosoinen nahka, pyristeltävä eroon vanhasta kuoresta, aikansa eläneistä ajatuksista ja uskomuksista.
Sinä olet aurinko
Tulevaisuus on hetkisen kuluttua, yhä uudestaan ja uudestaan. Siihen on ihmisen luottaminen, itseensä ja alati muuttuvaan elämän virtaan. Kuljettava kohti valoa, löydettävä kartta ja kompassi omista taskuistaan. Tultava jossakin vaiheessa tietoiseksi siitä, että ei ole ketään toista suunnannäyttäjää, tarkoituksen paljastajaa, pelastuksen tarjoajaa. Ymmärrettävä että ainoa jonka puoleen kääntyä, löytyy peilistä, eikä internetin tai keskustelupalstojen sivuilta.
Sillä sen jälkeen kun rakkaus ja luottamus omaan itseen lähtee laajenemaan kuin mangrovemetsä merelle päin, kimpoilee rakkaus ympäriltäsi takaisin sinuun. Huomaat oman hyvinvointisi, onnellisuuden ja ilon heijastelevan kohtaamiesi ihmisten ajatuksista ja teoista, ja pyyteetön rakkaus luo energiakentän jossa kaikki tapahtuu omalla voimallaan.
Pyyteetön rakkaus
Maailmankaikkeuden ikä on nykyisen tietämyksen mukaan noin 13,82 miljardia vuotta. Sinun iälläsi ei ole merkitystä, olet tullut tänne tekemään niitä asioita joista nautit ja unelmoit. Olet tullut tänne rakastamaan ja olemaan elossa. Voit kokea rakkautta niin kauan, kuin sinussa henki liikkuu. Rakkautta itseäsi ja toisia ihmisiä kohtaan. Rakkautta kaikkea elävää ja elämää kohtaan.
Ihmeellinen ihmisen vuosi, ohikiitävä silmänräpäys universumin almanakassa.
Ihmeiden vuosi
Tänä ihmeellisenä vuonna 2020 minä avauduin elämälle. Ihmisille ja tapahtumille, jotka saapuvat luokseni peilaten pelkoni ja toiveeni, rakkauteni ja rajoitteeni. Ja kuluneena syksynä, ihmisiä on riittänyt. Tuntemattomia ja tuttuja, lapsia ja aikuisia. Olen pysähtynyt kuuntelemaan ja antanut heidän puhua. Kertoa elämästä, tästä hetkestä tai menneistä päivistä.
Kuinka hän odotti äidin kanssa kauppa-autoa tiistaisin, meijerin vanhat maitolaatikot pyörän tarakalla.
Kuinka hän äsken soitti ambulanssin koulukaverilleen, joka humalassa kaatuili kaupungilla ja loukkasi päänsä.
Kuinka hän ei jaksa kuunnella sellaisia ihmisiä joilla ei ole mielipiteitä.
Kuinka häntä pelottavat taudit, niin ettei hän uskalla tavata sukulaisiaan.
Kuinka hän on tullut siihen tulokseen, ettei ihmisten ulkonäöllä ole väliä.
Kuinka kukaan ei voi auttaa häntä, eikä estää kuolemasta.
Kuinka hänelläkin oli joskus koira, vai olikos hänellä?
Kaikki on heijastusta sisäisestä minusta, eikä minulla tarvitse olla mielipidettä tai vastausta. Riittää, että kuuntelen. Olen läsnä hetkessä, jossa molemmat saavat mahdollisuuden. Joku ohikulkija saa minusta kuuntelijan, minä saan mahdollisuuden tutkia sisintäni ja pohtia mikä kohta minussa tulee kosketetuksi.
Jatkamme matkaa omiin suuntiimme, ehkä he unohtavat minut heti liikkeelle lähdettyään. Minä en unohda; kierrän ajatusteni kehää ja poimin pieniä oivalluksen kukkasia. Vaaleansinisiä kuin lempeät lemmikit, niin pieniä että niitä täytyy etsiä huolella.
Ohikiitävää
Tunnetko olevasi onnekas? Oletko jo löytänyt jotakin erityistä: avoimen, rehellisen läsnäolon ja taidon kellua elämän virrassa? Luottaen, uteliaasti elämää tarkkaillen. Antaen asioiden tapahtua, ihmisten ja myös itsesi avautua.
Meillä kaikilla on jokaisena päivänä uusi mahdollisuus oppia ja oivaltaa, kasvaa ihmisenä. Tulla yhä tietoisemmaksi itsestämme ja elämästä. Saamme olla omana itsenämme yhtä aikaa herkkiä ja vahvoja, valoja ja varjoja, pyyteettömän rakkauden lähettiläitä ja vastaanottajia. Saamme olla auki elämälle, tarvitsematta koskaan palata takaisin entiseen kapeakatseiseen, egon hallitsemaan kuvitteelliseen maailmaan.
Tämä on todellista, minä olen elossa tässä hetkessä, sinä luet kirjoittamiani sanoja juuri nyt. Tämä kirjoitukseni rönsyili kuin ihmeellinen vuosi 2020 konsanaan. Toivon sinulle, lukijani, lempeää ja luottavaista vuotta 2021. Me kaikki olemme ansainneet rakkaudentäyteisen, iloisen ja hyvän uuden vuoden. Kohti ääretöntä ja sen yli!
Terveisin Sammalmajan Heidi
Kulunut koronavuosi toi elämääni uusia ulottuvuuksia. Lue mielenkiintoisista aistimuksistani artikkelissa: ”Enkeleitä, onko heitä”