Ketodieetti, viikot 4-6
Ketodieetti ja liikunta
Olisin halunnut aloittaa kuulumiseni hehkuttamalla mahtavaa liikunnallista innostusta ja arkirutiiniksi muotoutunutta kuntosalilla käyntiä. Vielä mitä.
Olen käynyt tässä kolmen viikon aikana (ketodieetin viikot 4-6) yhden kerran kuntosalilla. Yhden kerran! Aika noloa.
No, olen myös ottanut muutaman kerran kävelylenkillä juoksupyrähdyksiä. Parempi kai sekin kuin ei mitään.
Ja olenhan myös saunassa tehnyt vatsalihasliikkeitä. Hih, ainakin kahtena lauantai-iltana.
Mutta. En ole laisinkaan lannistunut tai pettynyt itseeni. Olen erittäin tyytyväinen ja ylpeä siitä, että olen määrätietoisesti jatkanut ketoruokavalion noudattamista. Se on tärkeintä, ja kaikki muu on tässä kohtaa extraa.
(Liikunta-asioita pohdiskelen tässä sen vuoksi, että edellisessä Ketodieetti -artikkelissani suunnittelin aloittavani liikuntaharrastuksia hyvinvointiani tukemaan.
Tavoitteena olivat erityisesti säännöllinen kuntosalilla käynti lihaskunnon parantamiseksi, sekä juoksulenkit.)
Ketodieetti reissussa
Kuluneet kolme viikkoa ovat pitäneet sisällään monenlaisia asioita ja muutoksia. Lasten koulut ja päiväkodit alkoivat. Puolisoni palasi kesälomalta töihin. Minä olen pyrkinyt järjestelemään omaa arkeani meidän perheellemme sopiviin uomiin.
Teen töitä yrittäjänä pääasiassa arkipäivisin, mutta nyt oli suuri tarve järjestää asiakkaille myös ilta-aikoja. Niinpä olen pyöräillyt edestakaisin kodin ja toimitilani väliä, ja tehnyt myös iltaisin hoitoja 2-3 iltana viikossa.
Elokuuhun on sisältynyt myös viikonloppumenoja. Miehelläni keikkoja, ja itse osallistuin Pielisen tietäjäkeskuksen ihanaan koulutukseen nimeltä ”Myyttinen metsä”.
Oman ruokavalion noudattaminen reissun päällä voi tuoda mukanaan monia haasteita, mutta taas murehdin etukäteen aivan turhaan.
Kurssipaikalla (Puukarin Pysäkki) oli todella laadukasta kasvisruokaa suoraan majatalon emännän pelloilta ja pihasta, ja pystyin hyvin valikoimaan minulle sopivimmat ruokalajit karjalaisesta pitopöydästä.
Luonnollisesti jätin perunat, leivät ja jälkiruokaherkut muiden nautittaviksi. Maittavien kasvisten, vihanneksien, ja villiyrttien lisäksi tarjolla oli sieniä eri muodoissaan.
Varaeväiksi kotoa mukaan pakkaamani tonnikalat, pähkinät, öljyt ja salaatit sain kuljettaa takaisin Ouluun.
Ketodieetti arkirutiiniksi
Ketoruokavalioni on muotoutunut perheessämme jo tavalliseksi asiaksi, rutiiniksi arkeen.
5-vuotias nuorimmaisemme pitää silmällä syönkö ”sääntöjen mukaan”, ja kyselee kyllä jos tartun edes päärynään, että ”saatkos sä äiti syödä sitä”. Olen hänellekin kyllä selittänyt miksi en syö esim. pastaa ja riisiä, tai maustettuja jugurtteja enää.
Kahviin on tullut tavaksi lorauttaa hieman mct-öljyä, maitoa ja kermaa, ja jos makeaa tekee mieli niin kaapista löytyy tummaa suklaata. Maidosta valmistettu leipäjuusto on hyvä vaihtoehto kahvileivälle.
Kiireen keskellä saatan kokata nopeasti munakasta tai parsakaali-kukkakaalikeiton, johon käytän lisäksi sulatejuustoa ja kermaa. Kattilallisesta riittääkin syömistä usealle aterialle.
Myös uunikasvikset ovat maittavia; tomaatti, kesäkurpitsa, munakoiso, juusto, oliivit… variaatioita on helppo kehitellä sen mukaan, mitä aineksia jääkaapista sattuu löytymään.
Mielenkiintoista viime päivinä on ollut se, että minulla on silloin tällöin tehnyt mieli lihaa (olen ollut kasvis-kala -ruokavaliolla viimeiset 15 vuotta). Eilen sitten söin valmistamaani herkullista uunikanaa, jonka päällä oli punasipulia, tomaattia, persiljaa, tomaattikastiketta ja juustoa.
Ideologiani on syödä terveellistä, puhdasta, ja mahdollisuuksien mukaan luomuruokaa kasvispainotteisesti. Jos elimistöni ilmoittaa kaipaavansa välillä lihaa, kuuntelen sitä, ja pyrin huomioimaan viisaan kehoni viestejä.
Aamupalaksi syön usein edellisenä iltana jääkaappiin valmistamaani chia-puddingia. Chia-pudding on chian siemenistä, kookosmaidosta ja vaikkapa marjoista sekoitettu hyvä välipala, joka on valmista nautittavaksi, kun chian siemenet ovat turvonneet nesteessä.
Puhdas, lisäaineeton ruoka
Äärettömän ylpeä olen siitä, että olen nyt kuuden viikon ajan syönyt paitsi ketodieettiin kuuluvia ruoka-aineita, myös lähes täysin lisäaineettomia, puhtaista raaka-aineista valmistettuja ruokia!
Poikkeuksen asiaan tuo ainoastaan se, että kerran olen sortunut ”keto-patukkaan”. Tämä tapahtui reissussa ollessani, pitkällä automatkalla, jolloin pysähdyin markettiin enkä keksinyt muutakaan nopeaa välipalaksi kelpaavaa. Aika pieni miinus tässä kokonaisuudessa!
Olen myös syönyt kerran viikossa banaanin, joita ensimmäisten viikkojen aikana välttelin täysin, koska banaanit sisältävät hiilihydraatteja.
Hedelmiä (omena, päärynä, appelsiini) olen syönyt nyt 1-3kpl per viikko. Hedelmiä ei suositella syötäväksi päivittäin niiden sisältämän hedelmäsokerin vuoksi.
Hyvät rasvat, vitamiinit ja kivennäisaineet
Olen edelleen huolehtinut riittävästä hyvien rasvojen saannista, lisäämällä ruokiin neitsytoliiviöljyä, ja käyttämällä myös kookosöljystä valmistettua mct-öljyä, sekä hamppu- ja mustakuminaöljyjä.
Purkista olen ottanut omega-3 kapseleita, magnesiumia, sekä B12 vitamiinia, josta kasvissyöjillä helposti tulee puutetta.
Seleenin nautin parapähkinöiden muodossa; 2-4 parapähkinää päivässä riittää turvaamaan seleenin saannin. Parapähkinöissä on myös sinkkiä, magnesiumia ja rautaa.
Pari päivää sitten, kun flunssa meinasi tulla kyläilemään, kävin täydentämässä vitamiinivarastoamme c- ja d -vitamiineilla. Valitsin c-vitamiinin, jossa oli samassa myös flunssan torjunnassa hyödyllinen sinkki.
Olisi sangen mielenkiintoista ja ehkäpä myös tarpeellista käydä mittauttamassa vitamiiniarvoja, jotta tietäisi missä mennään. Onko jostakin vitamiinista kenties puutetta, tai mikä on hyvällä tasolla.
Myös ferritiini, eli raudan varastoarvo, olisi syytä mittauttaa, sillä se on ollut minulla välillä matalahko.
Rautaa ei kannata tankata ”huvikseen”, vaan rautalisän syömisen tulee perustua todelliseen tarpeeseen. Tosin suurella osalla, varsinkin naisilla, ferritiinitasot tuppaavat olemaan alhaisia, ja lisäraudalle olisi tarvetta.
Ehkäpä jätän tämän vitamiini- ja hivenaineasian nyt tähän, ja keskitymme ketodieettiin. Vaikka toisaalta, ihminen on sellainen järjestelmä ja kokonaisuus, jossa kaikki liittyy kaikkeen.
Pohdinnat vitamiineista ja kivennäis- sekä hivenaineista ovat iso ja tärkeä aihe, jota voisin ehdottomasti jossakin vaiheessa käsitellä omassa artikkelissaan.
Pätkäpaasto ketodieetin osana
Ketodieettiin kuuluu myös suositus (tai ainakin ehdotus) että syömistä kannattaisi rajata tietylle aikavälille. Esimerkiksi niin, että kaikki päivän syömiset ajoittuisivat 8 tunnin sisälle. Loput 16 tuntia ihminen olisi ikään kuin paastolla. Toki tuona aikana voi juoda vettä.
En ole ottanut tätä ”aikaikkunaa” vielä tavoitteeksi omassa arjessani. Välillä se tapahtuu aivan luonnostaan, kun ajoissa syöty päivällinen on tarpeeksi tuhti, eikä koko iltana enää ole nälkä.
Lähinnä rytmiä rikkoo se, jos valvon myöhään vaikkapa elokuvaa katsellen, jolloin saattaa nälkäkin sitten illan päätteeksi iskeä. Silloin tyydyn yleensä syömään vaikkapa sinappisillin ja pari juustoviipaletta, tai pähkinöitä ja muutaman oliivin.
Jos siis alkaa elämä käymään liian helpoksi ja haasteettomaksi, voi tavoitteeksi itselleen sitten tempaista vaikka tän pätkäpaaston. Mutta tällä hetkellä suhtaudun siihen todella leppoisasti. Tapahtuu jos tapahtuu.
Ketodieetti ja painon pudotus
Ja sitten se monia lukijoita kiinnostava asia; paino. Kolmen ensimmäisen viikon aikana painoni putosi 2kg. Viikoilla 4-6 paino on pudonnut yhden kilon.
Yhteensä siis kuuden viikon aikana -3kg ilman liikunnan lisäystä.
Olo on mukavan keveä, ei turvotuksia eikä satunnaisia vatsakipuja kuten ennen.
Päänsäryt eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään, vaan olen niistä kärsinyt tavalliseen tapaan. Seurataanpa tilannetta, olisiko ketodieetillä pidemmällä aikavälillä migreeniin jotakin vaikutusta.
Tällaisia olivat kuulumiset ketoilun viikoilta 4,5 ja 6. Matka jatkuu, ja kirjoittelen taas muutaman viikon kuluttua tilannepäivityksiä.
Mukavaa alkavaa syksyä, ja iloa päivääsi! Terveisin Sammalmajan Heidi