Kiitävi aika
Aika tuntuu kulkevan sitä nopeammin, mitä kauemmin ihminen on kulkenut elämänsä maita ja mantuja. Vuodet kulkevat, taas koittaa joulu ja pian juhannus. Omat syntymäpäivät tulevat ja menevät, niiden laskuissa ei neljäkymmentä täytettyään enää ajatus pysy mukana.
Yksi hyvä puoli iän karttumisessa on mielen jatkuva kehitys. Missään nimessä en haluaisi olla se ihminen, joka olin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. En siitäkään huolimatta, että silloin kehoni oli kiinteämpi, jalkani lihaksikkaat ja käsivarteni voimakkaat. Silmänurkat vailla uurteita, ja otsalla vasta aavistus tulevista juonteista.
Henkinen kasvu
Mielen kehittyminen vaatii aikaa ja vaivaa. Elämänkokemuksia, vastoinkäymisiä ja ehkä totaalisen vajoamisen tyhjyyteen. Niiden rinnalle iloa ja valoa, uusille poluille houkuttelevia unelmia, rakkautta ja myötätuntoa. Armollisuutta itseä kohtaan, arvostusta ja kiitollisuutta.
Mielen kehittyminen vaatii oivallusta siitä, että ihminen itse valitsee omat ajatuksensa ja tekonsa, omat polkunsa ja tuntemuksensa. Oivallusta siitä, että elämä kannattelee, ja kaiken perustana on suuri universaali rakkaus.
Oikopolkua ei ole
Aika tuntuu kulkevan nopeasti, lapset kasvavat ja minä olen kehittynyt tähän pisteeseen. Kenellekään en voi ajatuksia valmiina antaa, en neuvoja enkä elämän ohjekirjaa. Vaikka niin kovasti haluaisin, että joku pääsisi helpommalla, voisi oikaista suoraan maaliin. Viisaaseen, tyytyväiseen, onnelliseen maaliin.
Aika kulkee, viisastuuko ihminen?
Aika kasvattaa ihmistä
Mutta mitä olisi elämä ilman matkantekoa? Mitä olisi elämä vailla riemullista onnistumisen tunnetta, vaikeakulkuisen vuoren yli kiivettyämme, syvissä vesissä sukellettuamme?
Mitä olisi elämä ilman sydäntä särkevää itkua, ilman kipua ja hylätyksi tulemista, ilman surua joka tuntuu halkaisevan sielumme kahtia?
Sillä kaiken tämän tuskan jälkeen on aika onnellisille hetkille, aika rakkaudelle, aika kiitollisuudelle. Aika läsnäololle, ilolle ja valolle. Aika itsensä löytämiselle, elämän tarkoituksen hahmottamiselle.
Niin kuin utuinen impressionistinen maisema läheltä katsottuna on pelkkää valojen ja värien leikkiä, muodostaa se kauempaa tarkastellessa selkeän kuvan. Tulee aika maalata mielensä maisemia yhä selkeämmin, yhä kirkkaammin värein. Tulee aika katsella suurempaa kuvaa, omaa pientä valon pisaraa keskellä upeaa elämän ilotulitusta.
Elämäni kapteeni
Koittaa aika, jolloin huomaat itse olevasi omien ajatustesi herra. Laivan kapteeni, jolla on valta ja vastuu ohjata purtensa unelmien merille, ja tarkastella veden pinnalta niitä tuntemuksia, joita maailma meihin peilaa.
Eräänä päivänä ihmetellen ymmärrät, että ajatuksia voi hallita. Ajatuksia voi muokata ja valita, ajatusten avulla voi toteuttaa tekoja ja ohjata elämää haluamaansa suuntaan. Ajatusten voima on ihmeellinen; miksei kukaan tätä minulle aiemmin kertonut?
Ehkä yrität jakaa ilosanomaa ympärillesi, ehkä pidät kaiken viisauden omana tietonasi. Ehkä joku ymmärtää minkä kultakimpaleen olet löytänyt, mutta luultavasti ihmiset jatkavat omaa ajatteluansa ja elämäänsä niinkuin ennenkin. Ei auta kuin hyväksyä se tosiasia, että jokaisella on oma tie kuljettavana, omat ajatukset ja oivallukset löydettävänä.
Vuosi on kiertänyt ympäri
Ehkä kirjoitan tätä siksi, että vuosi on kiertänyt taas ympäri, ja pian saan puhaltaa kakusta kynttilän. Yksi on hyvä, se riittää muistuttamaan ajan kulusta. Siitä, että mieleni liekki yhä kirkkaana loistaa, kehittyen ja laajentuen, valaisten tietäni ja mielenkiintoista kulkuani tällä sinisellä planeetalla.
Kiitos elämä! Kiitos kaikki te, jotka rakkauden, ilon ja luottamuksen soihtuina olette valaisseet polkujani. Kiitos minulle että olen ollut rohkea tutkimusmatkailija, ja lähtenyt omille teilleni. Kiitos Universumi kaikesta mitä olet antanut, kun olen ymmärtänyt alkaa toivoa ja luottaa. Kiitos pimeys ja valo, kiitos pelko ja rohkeus, kiitos suru ja ilo, kiitos pyyteetön Rakkaus. Kiitos, kiitos, kiitos.
Nyt on uusikuu ja auringonpimennys, ja hyvä aika laittaa uusia ideoita alulle. Uusikuu jousimiehessä tuo kuulemma toivoa ja oivalluksia, näyttää sitä suurempaa kuvaa. Taidan hetkeksi hiljentyä itseni äärelle, ja kuulostella sisäistä ääntäni. Ihanaa ajan kulkua jokaiselle sielulle; elämä on ihmeellinen seikkailu!
Klikkaa tästä mielenkiintoiseseen blogiartikkeliin ”Aika ja läsnäolon taika”